6.10.1998

A oli hankkinut B Oy:n optiolainan optiotodistuksia 15.4.1994 ja myynyt ne 7.11.1994. Alkuperäisten lainaehtojen mukaan optiotodistuksia ei saanut luovuttaa kolmannelle ilman yhtiön hallituksen kirjallista lupaa ennen 1.12.1998. Vuonna 1994 saamansa luovutusvoiton A ilmoitti verotettavaksi tuloksi pääomatulona. Verotusta toimitettaessa luovutuksesta saatu etu katsottiin ansiotuloksi, kun alkuperäisiä lainaehtoja oli muutettu 16.9.1994 tai sen jälkeen niin, että optiotodistusten luovutus oli ollut mahdollista 16.9.-31.12.1994 välisenä aikana. Optiotodistukset oli vapautettu luovutuskiellosta sen jälkeen, kun hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tuloverolain muuttamisesta (HE 175/1994 vp) oli annettu 16.9.1994, mutta ennen sitä ajankohtaa, jolloin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä n:o 82 sanotun hallituksen esityksen johdosta oli ehdotettu lain voimaantulon aikaistamista. Hallituksen esityksen mukaan laki oli tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1995 alusta niin, että sitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa. Valtiovarainvaliokunnan ehdotuksen mukaisesti voimaantulosäännös säädettiin kuitenkin sen sisältöiseksi, että lain 66 §:n 3 momenttia sovelletaan muutetussa muodossaan vuodelta 1994 toimitettavassa verotuksessa niihin työsuhdeoptioihin, joita on käytetty 16.9.1994 tai sen jälkeen. Korkein hallinto-oikeus pysytti lääninoikeuden päätöksen lopputuloksen, jonka mukaan A:n valitus oli hylätty, lausuen muun muassa, että kysymyksessä oleva ansiotulosta suoritettava vero ei ollut A:n kannalta sillä tavalla konfiskatorinen, että hänelle Suomen Hallitusmuodon 6 §:ssä säädettyä omaisuuden suojaa olisi loukattu. Optiotodistusten myynnistä A:n veronalaiseksi ansiotuloksi katsottua määrää on vastannut myös hänen tosiasiassa saamansa voitto. Optiotodistusten myynnistä saadun tulon verottaminen ansiotulona niin, että tuohon tuloon on kohdistettu samanlaiset veroseuraamukset kuin muihin työsuhteen perusteella saatuihin nettotuloihin, ei ollut myöskään Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan vastainen toimenpide.

Vaikka A:n optiotodistusten myynnistä saamaan tuloon oli sovellettu aikaisempaa ankarampaan verotukseen johtavia säännöksiä, menettelyn ei voitu katsoa loukkaavan Suomen Hallitusmuodon 5 §:ssä säädettyä yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Kysymyksessä olevat tuloverolain säännökset ovat tarkoittaneet sitä, että samoin edellytyksin kaikkiin 16.9.1994 tai sen jälkeen tapahtuneisiin työsuhdeoptioiden luovutuksiin on ollut sovellettava samoja, ankarampaan verotukseen johtavia säännöksiä. Verovuosi_1994.